Hyvää iltaa.
Vietämme nyt yhdessä asunnottomien yötä. Tervetuloa minunkin puolestani. Olen Annika Karvonen ja Raisiossa vaikutan mm. vapaa-aikalautakunnan varajäsenenä.
Kun puhutaan asunnottomuudesta, ensimmäinen ajatus monelle meistä on se, että vailla vakinaista asuntoa elävä viettää päivänsä ja yönsä kaduilla kulkien, mikä on tietenkin joillekin todellisuutta, mutta asunnottomuus ilmiönä ei rajoitu vain siihen.
Tämän vuoden asunnottomien yön teemana onkin piiloasunnottomuus. Piiloasunnottomuudella tarkoitetaan sitä, että ihminen on kirjoilla jossakin asunnossa, mutta ei voi todellisuudessa asua tässä asunnossa. Piiloasunnottomana elävä saattaa elää vaikkapa ystävien, tuttavien tai sukulaisten luona tai muissa tilapäisissä majoituksissa. Nämä ihmiset eivät useimmiten näy tilastoissa asunnottomina, mutta he elävät kuitenkin päivittäisessä epävarmuudessa ja heidän tilanteensa voi olla hyvinkin vaikea monestakin syystä.
Kun yhteiskunnan tukiverkosto ei tunnista ihmisen asunnottomuutta, niin kuin piilossa asunnottoman usein käy, tämä jää hyvin herkästi ilman tarvitsemiaan palveluita.
Kun yhteiskunnan tukiverkosto ei tunnista ihmisen asunnottomuutta, niin kuin piilossa asunnottoman usein käy, tämä jää hyvin herkästi ilman tarvitsemiaan palveluita. Ja kun apua ja palveluita tarjotaan, niitä usein tarjotaan yksittäisiin ongelmiin sen sijaan, että tilanteita pohdittaisiin koko elämäntilanteen kannalta. Traumat, pelko vaikkapa lasten menettämisestä, häpeä ja pettymykset myös vaikeuttavat tilannetta osaltaan, eikä palveluita siksi uskalleta tai haluta hakeakaan. Lisäksi asunnottomaksi joutunut on jo valmiiksi pudonnut läpi monesta yhteiskunnan tukiverkon reiästä.
Lisäksi piilossa asunnottomana elävät ovat hyvin alttiita erilaiselle hyväksikäytölle ja väkivallalle. On vaikea pitää omia puoliaan, kun vaihtoehtona on katu. Toisten luona elävä voi turvattomassa elämäntilanteessa joutua suostumaan ja sietämään asioita, joihin ei omassa kodissa suostuisi ja joita ei sietäisi. Tukea ja apua etsitään omista sosiaalisista verkostoista silloinkin, kun ne eivät tuo elämään turvaa.
Piiloasunnottomuuden taustalla on erilaisia syitä. Harva päättää ykskaks ryhtyä asunnottomaksi. Kodin menettämisen taustalla on useimmiten monta erilaista tekijää, joita voivat olla niin taloudelliset vaikeudet, työttömyys, mielenterveys- tai päihdeongelmat kuin myös väkivaltaiset suhteet, avioerot ja muut suuret elämänmuutokset, tai vaikkapa asunnon menettäminen, kun esimerkiksi vesivahingon jälkeen korjauksiin ei olekaan rahaa.
Jokainen meistä ansaitsee turvallisen kodin, jossa rakentaa omaa elämää.
Nämä erilaiset ja päällekkäiset ongelmat voivat ajaa ihmisiä tilanteeseen, jossa he eivät syystä tai toisesta saa omaa asuntoa tai pysty sitä pitämään. Emme saisi päästää ongelmia kasautumaan. Useimmille tilanne on stressaava ja turvaton ja tuo mukanaan häpeää sekä epäonnistumisen tunteita. Tätä en soisi kenellekään. Jokainen meistä ansaitsee turvallisen kodin, jossa rakentaa omaa elämää.
Yhteiskunnan olisikin syytä nähdä myös piilossa asunnottomina elävät. Täytyy pohtia, miten voimme auttaa ja tukea niitä, jotka elävät epävarmassa ja turvattomassa elämäntilanteessa ja miten voimme estää ihmisiä joutumasta näihin tilanteisiin. On myös huolehdittava siitä, etteivät sosiaaliturvan ja palveluiden leikkaukset pahenna tilannetta maassamme.
Kelan tilastot näyttävät, että jo nyt vuokravelkojen takia tehtyjen häätöjen määrä on lisääntynyt. Kun leikataan vaikeimmassa tilanteessa olevilta, ihmisillä ei välttämättä yksinkertaisesti ole rahaa vuokraan. Kun ongelmat kasautuvat ja pahenevat, niistä tulee kalliita niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Kun tilanteisiin reagoidaan nopeasti ja kokonaisvaltaisesti, asunnottomuutta kokevan elämä ei ehdi ajautua pahempaan kriisiin.
Tarvitsemme monenlaisia kohtuuhintaisia asuntoja erilaisille ihmisille ja perheille, tarvitsemme palveluita, joissa huomioidaan ihmisen koko elämäntilanne, tarvitsemme häpeän purkamista, ennaltaehkäisyä, ja myös piilossa asunnottomina elävien tilanteen näkemistä.
Tarvitsemme inhimillistä päätöksentekoa, jossa muistetaan, ettei kaikki aina mene ihan putkeen, vaan elämässä voi tulla vastaan vastoinkäymisiä. Tarvitsemme monenlaisia kohtuuhintaisia asuntoja erilaisille ihmisille ja perheille, tarvitsemme palveluita, joissa huomioidaan ihmisen koko elämäntilanne, tarvitsemme häpeän purkamista, ennaltaehkäisyä, ja myös piilossa asunnottomina elävien tilanteen näkemistä.
Kun näemme myös piiloasunnottomuuden ilmiönä, ymmärrämme paremmin niitä moninaisia syitä ja tekijöitä, joiden vuoksi asunnottomaksi päädytään, ja sitä kautta voimme myös paremmin tukea, auttaa ja rohkaista niitä, jotka apua tarvitsevat. Meidän on myös nähtävä ja kohdattava jokainen asunnottomuutta kokeva tasa-arvoisena ihmisenä.
Jokaisella on oikeus kotiin. Asunnottomuus ei ole yksilöiden vaan yhteiskunnan ongelma, jonka voimme ratkaista vain yhdessä. Kuunnellaan niitä, joita asia koskettaa ja etsitään kestäviä ratkaisuja yhdessä. Meidän tulee rakentaa yhteiskuntaa, jossa ei viedä heikoimmassa asemassa olevilta vaan jossa jokainen voi elää turvassa ja arvokkaasti.
Kiitos.