Hiroshiman 80-vuotismuistoilta järjestettiin 6.8.2025 Raisionjoen varressa, Jertansillan kupeessa. Tilaisuudessa juhlapuheen piti Aaro Hallamurto ja runon lausunnasta vastasi Annika Karvonen.
Aaro Hallamurron muistopuhe Hiroshima-muistoillassa:
”Hyvät ystävät, hyvät toverit.
Tasan 80 vuotta sitten vähän kello kahdeksan jälkeen aamulla Yhdysvallat pudotti Hiroshiman kaupunkiin maailman ensimmäisen ydinpommin. Seuranneessa tulimyrskyssä ja säteilyhelvetissä menehtyi arvioiden mukaan jopa 160 000 ihmistä, joista valtaosa oli siviilejä. Vain kolme päivää tämän jälkeen pudotettiin Nagasakiin vielä toinen atomipommi, joka surmasi jopa 80 000 – jälleen pääosin siviilejä.
Näillä pommituksilla ei ollut toisen maailmansodan lopputuloksen kannalta merkitystä, mutta maailmanhistorian ne käänsivät uuteen asentoon. Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen oli selvää, että ihmiskunta oli onnistunut rakentamaan oman tuhonsa avaimet. Samalla nämä hirviömäiset aseet nousivat suurvaltapolitiikan keskiöön.
Kylmän sodan vuosikymmeninä ydinaseet näkyivät kaikkialla, vaikka niitä ei kukaan tohtinut käyttää. Poliitikot ja sotakoneistot punoivat myrkyllisiä juoniaan, sienipilvet varjostivat tavallisten kansalaisten painajaisia ja tuomiopäivän kello tikitti vääjäämättömästi eteenpäin.
Rahtusen toivoa toi kuitenkin kansainvälinen rauhanliike, joka samaan aikaan kasvoi täysin uudenlaisiin mittasuhteisiin. Lisäksi vuonna 1970 voimaan astunut ydinsulkusopimus toimii ainakin periaatteellisena velvoittajana ydinaseista luopumiseen.
Kun saavuimme 90-luvun mullistuksiin, alkoivat Hiroshiman kauhut unohtua ja ydinaseuhittelu lientymään. Siinä missä 80-luvun lapsille ydinsota oli vielä pelottava asia, oli atomisota esimerkiksi tällaiselle ysärinuorelle paljon pienempi pelko. Jostain kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2000 Hiroshima-tilaisuuteen Turussa osallistui noin neljä ihmistä. Kyllä, olin siellä.
Edistystä, ainakin henkistä sellaista siis ehti ydinaseiden vastaisessa kamppailussa tapahtua. Suurimpana lähimenneisyyden menestyksenä voidaan pitää vuonna 2017 hyväksyttyä YK:n ydinasekieltosopimusta, johon monet maailman maat sitoutuivat.
Valitettavasti Suomi ei ollut yksi näistä. Vielä valitettavampaa on, että ydinaseet aloittivat samoihin aikoihin uuden luikertelun parrasvaloihin. 2020-luku on hyvässä tahdissa muuttumassa atomipelon ajanjaksoksi, jossa ihmisoikeudet heitetään romukoppaan.
Tällä hetkellä ydinaseita on yhdeksällä valtiolla: Venäjällä, Yhdysvalloilla, Iso-Britannialla, Kiinalla, Ranskalla, Israelilla, Intialla, Pakistanilla ja Pohjois-Korealla. Näistä valtioista kaksi, Venäjä ja Israel, käyvät omien diktaattoriensa johdolla laitonta hyökkäyssotaa. Yhdysvaltojen oma despootti taas on toistaiseksi vasta uhitellut atomiohjuksillaan. Ydintuho näyttäisi olevan uusi musta.
Vaikka ydinaseet ovat tulleet tapetille ihan uutistenkin kautta, on julkinen reaktio ollut ihmeellisen vaisu. Ehkä rauhallisemmat vuodet ovat tylsyttäneet aistit tai Hiroshiman kauhut ovat unohtuneet?
Saatoin jopa kaunistella asioita, kun sanoin reaktion olleen vaisu. Olemme tilanteessa, jossa NATOn ydinasepelotteen hehkuttaminen on vähintäänkin viikoittaista ja sosiaalidemokraattien omassa lehdessä on toivottu Suomelle valmiutta rakentaa oma ydinase. Tämän asian äärelle on syytä jokaisen rauhaa rakastavan ihmisen pysähtyä.
Tällä hetkellä tarvitsemme Suomessa ja maailmassa rauhanliikettä ja ydinaseiden vastaista toimintaa enemmän kuin koskaan. Siksi haluan tänä muistopäivänä muistuttaa kaikkia kansainvälisen ajattelun ja paikallisen toiminnan tärkeydestä.
Jo toteutettujen järjestötukileikkauksien myötä Suomen sinimusta hallitus on tehnyt kaikkensa, että rauhanliikkeelle ei jäisi rahtuakaan. Nyt siis tarvitaan meidän kaikkien tukea. Kehotan jokaista, joka ei vielä johonkin rauhanjärjestöön kuulu, liittymään edes kannatusjäseksi. Tämä on ehkä vähintä, mitä pieni ihminen voi tehdä.
Myös me paikallispolitiikassa vaikuttavat voimme kantaa oman kortemme kekoon. Haluan itse edistää kaikkia aloitteita, joilla Raisio sitoutuu rauhantyöhön. Hyvänä alkuna voisi toimia esimerkiksi liittyminen ydinaseita vastustavien kaupunkien joukkoon ICAN-verkostoon!
Tietenkin kannustan myös osallistumaan mielenosoituksiin ja pitämään ääntä rauhan puolesta. Esimerkiksi Palestiinan ja Ukrainan puolesta tehty työ on samalla toimintaa ydinaseita vastaan. Pienilläkin äänillä on merkitystä, jos haluamme hukuttaa nyt vallitsevan sotakoneiston pauhun.
Pidetään vielä pieni hiljainen hetki ydinaseiden ja sotien uhrien muistolle. Kiitos.”
Tykit auroiksi
Tilaisuuden lopuksi Annika Karvonen lausui Pentti Saarikosken runon:
”Että saisi
keväällä
kauppareissulta kotiin palatessa
istua metsikössä
valkovuokkojen keskellä
ja tietää
että tykkejä on ruvettu sulattamaan
auroiksi
katsella eloon lohkeilevia maita
kävisi
pitkäkseen märkäänkin
ostokset pään alusena
hyräilisi lauleleisi.”