”The right to education is addressed as the key to unlock other human rights.” On todennut pitkän linjan ihmisoikeusaktivisti ja koulutuksen sekä opetuksen puolesta puhuja Katarina Tomasevski. Oppiminen on nähty keskeisenä ihmisoikeutena niin YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa (1948) kuin Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (1989). Ei olekaan yhdentekevää, millaista kasvatusta ja opetusta tuleville sukupolville annetaan. Kuitenkin ajassamme näkyy yhä vahvemmin eriarvoistumista, pahoinvointia sekä suoranaista välinpitämättömyyttä kasvatuksen kenttää kohtaan. Juhlapuheissa tunnistamme näiden itseisarvon ja vannomme niiden olevan erityissuojelussa (mm. Orpo, 19.4.2023). Miksi sitten lasten oikeuksia poljetaan niin meillä Suomessa, kuin maailmassa, kiihtyvällä tahdilla?
Orpon hallitus on kohdistanut koulutukseen sekä opiskelijoihin useamman sadan miljoonan euron edestä leikkauksia, ja jos huomioimme myös välilliset leikkaukset, jotka vaikuttavat lapsiin ja nuoriin, heidän perheisiinsä sekä hyvinvointiinsa, summa moninkertaistuu. Nämä kaikki vaikuttavat suoraan siihen, millaisia voimavaroja ja mahdollisuuksia lapsilla ja nuorilla on käyttää koulussa ja opinnoissaan. Koulupudokkuus ja syrjäytyminen lisääntyvät, toinen aste ja korkeakoulut muuttuvat hiljalleen rikkaiden periytyväksi luksustuotteeksi samalla kun koulushoppailu lisääntyy. Peruskoulun jälkeen opintonsa lopettavien terveys, tulot sekä hyvän elämän edellytykset ovat kaikkein heikoimmilla. Ongelma koskettaa erityisesti poikia sekä pakolaistaustaisia nuoria. Hallituksen rasistinen ja yhdenvertaisuutta heikentävä politiikka vaikuttaakin moninkertaisesti jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa oleviin. Jo pidempään on seurattu koulutuksen periytyvyyttä sekä tiedetty sosioekonomisen aseman vaikuttavan siihen, millaisia tulevaisuudennäkymiä kasvava lapsi kokee itsellään olevan. Tätä juopaa tulisi kaventaa, ei syventää.
Miten silloin lasten oikeudet voivat toteutua? Millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa ja luoda?
Lapset ja nuoret voivatkin meillä erittäin pahoin. Kiire, yksilöllisyyttä ja erinomaisia saavutuksia ylistävä kulttuuri, missä keskinkertaisuudelle tai vain riittävälle tekemiselle ei ole sijaa, luo valtavasti suoriutumispaineita. Ja tämä pahoinvointi valuu yhä alemmas, jo varhaiskasvatuksen piirissä voidaan havaita lasten lisääntynyttä pahoinvointia, esikoululaiset tuovat puukkoja mukanaan ja kasvattajilta vaaditaan yhä vahvempaa osaamista samalla, kun resursseja heikennetään. Esimerkiksi Turun kaupungin säästötoimet, kuten käyttö- ja täyttöasteiden korostuminen ryhmän lasten tarpeiden yli, vaikuttaa suoraan ryhmän pedagogiikkaan, lasten hyvinvointiin sekä työntekijöiden jaksamiseen. Kyse on arvovalinnasta. Miten silloin lasten oikeudet voivat toteutua? Millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa ja luoda?
Lasten ja nuorten oikeuksia heikentävät leikkaukset eivät kaikki kohdistu suoraan heihin vaan hallitus kurittaa myös näiden ympärillä toimivien ammattilaisten toimintavalmiuksia – samalla, kun useat näistä yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömistä aloista kärsivät työvoimapulasta. Hallitus on päätöksillään sitonut jo valmiiksi pienipalkkaiset alat palkkakuoppaan ja lisännyt näin työelämän epätasa-arvoa. Tämä on myös taloudellisesti nurinkurista, sillä esimerkiksi jokainen varhaiskasvatukseen laitettu euro tulee takaisin seitsemänkertaisena. Lapsissa on tulevaisuus, on helppo ja myyvä lause, mutta teot sen taustalla kumisevat tyhjyyttään.
Tämä on vain Suomen tilanne. Lasten oikeudet on luotu suojaamaan kaikkia maailman lapsia ja aikakautemme tarjoaa liiaksikin asti epäoikeudenmukaisuuksia ja näkökulmia, jotka vaativat tulla puhutuiksi. Kansainvälisesti erityisesti tytöt jäävät helposti ilman koulutusta ja kuluneen vuoden aikana yli 10 000 koululaista ja 400 opettajaa on kuollut Gazan kansanmurhan keskellä. Luku on todennäköisesti alakanttiin, eikä sisällä haavoittuneita. (YK:n OCHA tiedoksianto, 2.10.2024)
Mitä epätoivoisemmalta tilanne tuntuu, sen enemmän tarvitsemme jokaisen ääntä ja tekoja. Jokaisen meistä tulee tehdä osamme paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Meidän on vaadittava päättäjiltä toimia lasten oikeuksien puolesta meillä ja maailmalla.